Perhe Nepticulidae pitää jotkut pienin koit tiedossa, vaihtelevat 3-8mm siipi-kärjestä siiven kärki. Voit vertailla Olen kuvaamisen kaksi koit edellä: Suurimmat tunnetut – Coscinocera Herculesettä vinkkejä asteikot lähes 9 tuumaa, ja yksi pienimmistä (kyllä se pikku täplä alla Hercules koi) – Ektoedemia rubifoliella, kuvattiin myös alla. Nepticulidae ovat yllättävän monipuolinen, yli 800 lajeja kuvataan, että todennäköisesti edustavat vain 10% todellisen monimuotoisuuden (Powell, 2009). Yhdysvalloissa meillä on vain 80 laji, joista 25 tunnetaan lännessä. Kun vertaa, että monimuotoisuuden 100 tai niin tunnettu laji Isosta-Britanniasta, se on selvää, että Yhdysvallat tietoa on huomattavasti puuttuu. Todella, yli 80% Kaikkien nepticulid monimuotoisuuden tunnetaan pelkästään Euroopassa. Outo käännellen kun ajatellaan, että neotropics ovat maailman monimuotoiset ekosysteemit vielä vain 74 tunnetaan Nepticulidae lajit! (Aivohalvaus, 2000). Miksi tämä on niin?
Ektoedemia rubifoliella 3.3mm
Stigmella ostryaefoliella 3.1mm
Euroopan monimuotoisuutta voidaan helposti selittää pois johtuen runsaasti kyllästynyt Perhostutkijain. Holarctic eläimistö ei ole monipuolinen ja siksi on tullut parhaiten ymmärtää planeetan, puhumattakaan heillä on ollut pitkä historia herrasmies entomologit vuodelta satoja vuosia. Mutta loput Nepticulidae monimuotoisuuden edelleen arvoitus, koska ne ovat todella, todella pieni, vaikea levittää, ja vaikea tunnistaa kuin aikuiset! Olen itse ollut vähän käytännön tai menestystä asennus Nepticulidae, ja edellä näytteet olisi hyvitettävä Dr. Dave Wagner. Harvoista, joka minulla on minun kokoelma on yksinkertaisesti puristuksiin ja un-levitä; ja jopa pinningistä osoittautuu tarpeeksi kovaa, kun lipsahdus käsi voi tuhota koko mallin. Ilmeisesti paras tapa asennus on lyödä ne alas pakastin ja pin niitä, kun ne ovat vielä elossa. Ei inhimillisin, mutta ainoa tapa pitää koi kuivuisi ennen silmäsi ja alkaa olla mahdotonta manipuloida. Niin vaikeaa kuin aikuiset hallita, Toukat ovat melko ominaista se, että useimmat ovat miinaajakärpäset – ne syövät materiaalin välillä lehtiä epidermises. Tämä lainaa yleisnimi “lehtiä laikku kaivostyöläisten” koska näet läpikuultava laastaria koit ovat "louhittu’ sisältä ulos lehtiä. Ei vain kunkin lajin melko Isäntäspesifinen, mutta he pyrkivät muodostamaan hyvin tyypillistä minun malleina lehtiä. Joten jos löydät lehtiä minun ja tiedät kasvilajia, mahdollisuudet ovat voit selvittää lajin Nepticulid sisällä (Kuitenkin kaikki lehtiä kaivokset ovat nepticulids, on olemassa paljon muita hyönteisiä, jotka eivät tätä samoin). Kasvatus nämä koit ovat myös melko yksinkertainen, kaikki sinun tarvitsee vain pop lehtien pussiin ja odottaa koi loppuun ruokinta. Yksi toukka tarvitsee vain yksi lehti (tai pieni osa lehtiä) – mutta huomiota on ryhdyttävä pitämään lehtiä vihreänä, kun toukka syötteet. Jos lehti kuolee, niin tulee toukka. Tämän vuoksi paradoksaalinen kyky tunnistaa kaivoksia eikä aikuisille on yllättävän paljon ekologista tutkimusta tehnyt niitä, varsinkin kun muutaman uhkia kaupalliseen viljelyyn. Ensimmäinen kuva alla osoittaa selvästi toukka ruokinta sisällä lehtiä – ja polkua frass se jätti jälkeensä.
Jos tarkastellaan edellä kuvia miinojen se ei ole kovin vaikeaa kuvitella rakenteita kuten tämän fossilizing. Ja hämmästyttävän, heillä! Ensimmäinen kuva alla (Labandeira et ai., 1994) esittää erilaisia lehtiä kaivos Nepticulidae kaivosten (ja Gracillariidae) alkaen puolivälissä liitukauden (97 miljoonaa vuotta sitten). Upea juttu lehtiä kaivoksista on, että voit saada alas sukuun tasolle ja joskus jopa lajien. Kirjoittajat pystyivät erottamaan nepticulid sukujen Stigmella ja Ektoedemia perustuu kuvioita säilynyt fossiileja; kuvioita vielä käyttää apuna eri sukuihin tänään. Pohjan kuva on peräisin kaivoksen löysi Japanissa, joka on vain noin 8 miljoonaa vuotta vanha (Kuroko, 1987).
(Pesula, 1994)
(Kuroko, 1987)
Viitteet
Kuroko, H. (1987). Fossil Leaf kaivos Nepticulidae (perhoset) Japanista. Tiedote Sugadaira Montane Res. Cen., Nro 8, 119-121.
pyykkäri, C. (1994). Ninety-Seven Million Years of Angiosperm-Hyönteisten ry: Paleobiological Oivalluksia merkitys Coevolution Proceedings of National Academy of Sciences, 91 (25), 12278-12282 DOI: 10.1073/pnas.91.25.12278
Aivohalvaus, R., Diskus, A., ROBINSON, G., & KUNNIA, G. (2002). Tarkastelu ja tarkistuslista Neotropical Nepticulidae (perhoset) Tiedote of Natural History Museum. Hyönteistiede Series, 71 (01) DOI: 10.1017/S0968045402000032
Powell, J. A., Opler, P.A. (2010). Koit Länsi Pohjois-Amerikka – J. A. Powell ja P. A. Opler Systemaattinen Hyönteistiede, 35 (2), 347-347 DOI: 10.1111/j.1365-3113.2010.00525.x
Varhainen Cambrian meret (542-488 miljoonaa vuotta sitten) had a plethora ofstrange and bizarre creaturesalmost unimaginable to even the best sci-fi dreamer. Kuten ehkä yksi esiasteita Arthropoda (myös Onychophora ja Tardigrada), lobopodian suvusta edustavat outo ryhmä “matoja jalat” that once roamed the ancient sea beds. Exactly how close they are to the true arthropods is up for debate (tree below), but this newly discovered genus and species, Diania cactiformis(walking cactus), represents the most well sclerotized and arthropod-like of any known to date.
This whopping two and a half inch monster helps us understand the transition from a soft bodied worm like creature into a hard-shelled arthropod; it also gives a better impression of how diverse these lobopodian appendages may have been. It’s a fascinating question because the advantage of jointed, sclerotized, limbs was one that exploded and diversified amongst the creatures we know today. Exactly how this happened is not any closer to being resolved, but it appears as if the legs of this animal were sclerotized before the body (arthropodization vs. arthrodization). One small fossil discovered and yet another small insight into evolutionary history.
Viitteet
Liu, J., Steiner, M., Dunlop, J., Keupp, H., Shu, D., Ou, Q., Han, J., Zhang, Z., & Zhang, X. (2011). An armoured Cambrian lobopodian from China with arthropod-like appendagesLuonto, 470 (7335), 526-530 DOI: 10.1038/nature09704
Oho, looks like I missed my first ‘blogoversary’! Monday the 21st was the one year turning point for my blog; and I’m incredibly happy to have spent the last year sharing some of my ramblings with all of you. I’ve somewhat lost track of how many hits I’ve had since I moved everything over to The Southern Fried Science Network, but it’s more than I ever could have ever imagined as a newbie blogger twelve months ago. When I look over the last year a few posts come to mind as my favorite:
Järkyttävän, häikäisevän, hämmästyttävän; themonarchs are back (mutta ei osallistu tuijottaa Julianne Moore). Kunnossa, se ei ole niin mahtavaa; I pretty much predictedthis would be the case last March when everyone was running around terrified because the butterflies hit an all time low (since counting startedsisään 1993). Oikeastaan uskon sanoin “I will bet anything on the population making a recovery in the years to come…”. Niin, how about anything = beer, and who’s buying?
Perhaps I am celebrating a bit early. Maybe the news isn’t so good that I can run a victory lap quite yet, but preliminary surveys look like the overwintering populations have doubled this year. That’s a pretty good start, but we still haven’t hit the 18 year average (not an impressive statistic). But don’t misread my intentions – I’m not claiming this one year somehow has proven the decline insignificant. It may or may not be, all we can really say is that it’s just another data point. The fact is that our dataset is very weak and there are factors such as local weather that create massive margins of error. It’s also nearly impossible to extrapolate from what little data we do have. So is the monarch a very good “canary in the coal mine”?
I would say poor at best. How is one insect species that roosts in massive singular colonies a good indicator of our ecosystem? Kyllä, they migrate from all reaches of North America, but their recent high mortality rates have nothing to do with the lives they lived outside of Mexico. Perhaps if millions of butterflies died of some strange toxin we could heed the warning, but such was not the case. Those poor monarchs are at the mercy of winter storms that are likely to become more frequent with a warming climate. So can we say that climate change is negatively impacting these animals? Turns out we can’t, at least not yet. If this were to be so then our data is telling us that the1996-1997 seasonwas a really healthy one where clouds of pollution parted and nature rejoiced. Did the 2010 season then become a post apocalyptic blade-runner-esque world where acid rain melted the orange off of butterfly wings? Clearly not. Neither climate nor pollution were drastically different in those years. The monarchs just had a really good year followed by some really bad ones. Maybe we should just find a better canary if we’re trying to blow the whistle on global warming or deforestation.
As a last thought here is a video from the above story. Just as you’d expect, it’s over dramatized and a bit hilarious.
Softball tälle GOP haasteeseen. Tämä kuva tulee huolehtia Victoria Advocate (TX paperi) – with apoorly written article about butterflies. Tämä kuva floppi on melko helppoa, mutta lisäpisteitä joka voi kertoa minulle, mitä muuta on virheellinen tekstissä?
I’ve uploaded a new header as you can see – how does it look? I’m playing around with the settings, but please let me know if the moth on the right gets cropped awkwardly, and what your screen resolution is if that is the case.
Jos satut asumaan Yolossa, Solanon tai Sacramenton läänissä sinun kannattaa lähteä verkkoon. Tohtori. Art Shaprio has offered for the 40th year hiscabbage white butterfly competition. Jos olet ensimmäinen, joka saa kaalivalkoisen (Koko San Franciscossa luku oli ennätys – invasive) before Dr. Shapiro he will buy you a pitcher of beer! You have to deliver the specimenaliveto the receptionist in the Department of Evolution and Ecology to confirm the identification (I assume to prove you didn’t just save last year’s dead butterfly and cheat).
Over the last 30 years the butterflies have been emerging earlier – two weeks on average now. You better hurry, the first cabbage white of 2010 was collected on January 27th.
I did, and it sounds like it was written by Sarah Palin. Todella, I came across this meta analysis of over 22,000 horoscopes over onInformation is Beautiful. It’s spectacular – but I’ll run down a few points here:
From these 22,000 horoscopes came a chart of the most common words (bottom), 90% of which happen to be exactly the same regardless of your sign. David McCandless also generated a meta prediction using these most common words. It goes something like this.
“Ready? Toki? Whatever the situation or secret moment enjoy everything a lot. Feel able to absolutely care. Expect nothing else. Keep making love. Family and friends matter. The world is life, fun and energy. Maybe hard. Or easy. Taking exactly enough is best. Help and talk to others. Change your mind and a better mood comes along…“
Everyone, Toivon mukaan, should know that horoscopes and astrology have always been steaming piles. Seeing the data like this just makes it that much easier to laugh in the face of wackiness. I also love McCandless’s interpretation of star traits. I’m a “gemini” (or at least was), and the most common words for me are “party, stay, issues and listen certainly”. Interpreted as “emotionally disturbed party animal who never says no”. Love it.
You might have also heard recently about thescandalous storyof wrong star assignments. As it turns out our earth wobbles slightly in orbit; meaning the stars are not exactly where they are in the night sky tonight as they were a few millennia ago when the zodiac was first derived. So if the stars mold who you are at birth then they do so based on where they are now and not 2,000 years ago. Surprise – many people should now be assigned to a new sign! Oooohscandal! The science of astrology didn’t even come close to predicting this (it greatly pained me to even mockingly call astrology science). But that’s OK it won’t perturb them, they are well adapt at dodging hard science and spinning BS, and have been doing so for hundreds of years. Takaisin 1781 astronomers threw a wrench at the heads of astrologers with the discovery of Uranus – and a generation later Neptune appeared on the scene. Oh don’t worry! Astrologers fudged their own numbers, whined about different “charts and systems” and snuck in two extra star signs to agree with the world as science understood it. Oi, and never mind the rest of the billion, billion stars and planets…
Yet, I can still hear a faint cry down the street here in Berkeley – someone slaps hand to head and exclaims “oh now it makes sense, I was a Tauruskaikki along!”
You should go explore his blog and take a closer look at the analysis. Vielä parempi, if you have a friend who loves their astrology, you should forward this in their direction.
Olen aina tiennyt sen monissa paikoissa maailmassa, varsinkin syrjässä, koiperhosten ja perhosten toukat ovat ruokalistalla. FromAfrica jotta Australiathere are dozens of species that might taste good enough to be reasonably edible or even delicious. But here in the US insects rarely if ever make it onto our tables (at least not to our knowledge) – but occasionally into our bottles. I’m sure that many of you have seen the worm at the bottom of the tequila bottle: which is actually the caterpillar of the Cossid mothHypotpa agavis. I have even heard reports that migrant Mexican workers dig up native plants on their lunch break to snack on the large pink larvae of a related moth; probably in the genusComadia. Despite my previous knowledge, I was a bit surprised by a recent article discussing the massive diversity of Lepidoptera used as staple food sources throughout Mexico.
Tätä kysymystä nero lehdistön, who can tell me what’s wrong withtämä artikkeli? Se on melko hienovarainen, mutta selkeä virhe, erityisesti LiveScience.
Ektoedemia rubifoliella 3.3mm
Stigmella ostryaefoliella 3.1mm
Stigmella aceris (Linkki kuvaan luotto)
Stigmella paradoxa (Linkki kuvaan luotto)
(Pesula, 1994)
(Kuroko, 1987)
