As I’m sure you’ve noticed things have been awfully quiet around here for the last two months. Most of January I was busy with a move, from San Francisco to Chicago. Unfortunately the foundation that was supporting my work at the California Academy of Sciences had some tough financial calls to make and my position was discontinued. Additional layoffs at the CAS only meant there wasn’t any way for me to stay at the museum – such is the ephemeral world of research funding. I’ll miss the amazing friends that I made and the beautiful California landscape, four years sure flies by in a flash. Without a doubt I’ll find something in the not too distant future (if you know of anything let me know!). In the meantime I can focus on experimenting with my photo gear and getting those manuscripts done that have been hanging around for far too long.
Spring/tornado season is just around the corner here in Chicagoland and I think it’s safe to say scenes like this are a thing of the past. Stay tuned for regular updates, new photographs, and where I might be moving to next!
Ensimmäinen vuotuinen National Moth Viikko tulee olemaan tänä kesänä, Jheinäkuuta 23-29, 2012! Tämä on ensimmäinen lajissaan Yhdysvalloissa (se on ollut suosittu Britanniassa jo jonkin aikaa) ja yritetään kannustaa ihmisiä pään ulkopuolella ja tutkia niiden usein unohdetaan koi eläimistö. Yhdysvallat on vaikuttava koi monimuotoisuutta yli 11,000 kuvattu laji, joista useimmat ihmiset eivät voi nimetä kaksi. Kansalaisena tutkimushankkeelle siellä on joukkueita ihmiset jättävät kirjaa (valokuvia tai luettelot) perhosten löytyy telakat eri puolilla maata. Jos luet tätä blogia luultavasti ole tarpeeksi kiinnostusta osallistua! Tämä kartta luetellaan tapahtumia, jotka tällä hetkellä rekisteröity – on yksi omalla alueella? Ota tämä henkilö ja liittyä! On myös paljon tilaa perustaa oman tapahtuman. Minä rekisteröityä muutaman kuukauden, kun selvittää, missä olen, mutta voit luottaa siihen että BYOB (olut on kriittinen kenttä tarjonta).
Sattumalta Moth Viikko vastaa Perhostutkijain’ Yhteiskunta National Meeting järjestetään tänä vuonna Denverissä, Colorado. Luonnollisesti, jokainen johtaa ulos yöllä etsimään koit. Jos olet Denverissä ja haluavat nähdä, mitä se on meillä, ota kiinni minusta, Olen luultavasti osallistun kokoukseen tänä vuonna.
Fellow network bloggerDavid Shiffmanis in the final laps of a $10,000 apuraha haaste. Rahaa ei vain tukea Daavidin bloggaaminen Southern Fried Tiede, mutta hain säilyttäminen tutkimus (myös kilpailu nimetä hain hän tagin varat). Take a moment andvote for him, kerran 24 tuntia! He is currently in the lead with a decent %3 margin, let’s keep it that way.
Kaikki aikomukset ja tarkoituksiin tämä näyttää sininen perhonen (kuten alaheimoon Polyommatinae)… se on hyvin, hyvin sininen kun kaikki. Mutta oletukset perustuvat väri johtaisi sinut alas väärät; kuten käy ilmi tämän perhonen on todella laji kupari. On hiuksenhieno ero siiven muoto ja luultavasti suonisto, mutta kun näin nämä perhoset ensimmäistä kertaa, oletin niiden olevan alalaji Plebejus icarioides (joka olivatmyös lentää tässä paikassa Kaibabin tasangolla). Mutta sitten aloin nähdä naarasperhosia (alla) vuorovaikutuksessa näiden bluesin kanssa ja sitten se valkeni minulle – sininen kupari – Lycaena heteronea austin (Lycaenidae: Lycaeninae)!
Tämä alalaji kuvattiin alun perin vuonna 1998 myöhään mennessä, loistava George T. Austin kuten L. rutiili heteronea. Ottaen kuitenkin huomioon, että rutila enemmän tai vähemmän = rutilus, se päätettiin myöhemmin rutila ei itse asiassa ollut saatavilla ja alalajin nimi muutettiin austin Georgen kunniaksi.
I’ve just returned from the annualEntomologiset Society of Americaconference in Reno, Nevada! Se on suurin kokous laatuaan maailmassa, yli 4,000 osallistujia kaikilta hyönteinen tutkimuksen elämän. Omat edut ovat systematiikka, evoluutio ja luonnon monimuotoisuus keskustelut – and I’ll try to recap a few of the fascinating presentations I attended over the next few weeks.
Of particular note was a wonderful talk given by the acclaimed bug blogger, bug Girl! It was wonderful to meet her in person and hear about her own experiences as a blogger. I encourage you to watch the draft of her talk yourself, if you haven’t already!
We should all celebrate this day with an act of science or skepticism. Plant the seed of inquiry and critical thinking, or take a moment to broaden your own horizons. I was up before dawn this morning and watched the morning stars fade behind the light of the rising sun. It brought to mind my elementary school science classroom and the scratchy VHS recordings of Cosmos we frequently watched. I have since been rapt by the wonder of our universe and our place amongst the stars.
Jokaisella on todennäköisesti tuntee vakiomallia koi tai perhonen – olki-kuin kärsä päästä mettä kätketty kukkia. Valtaosa perhosia ovat monipuolistuneet rinnalla säteilyn koppisiemenisten kasvien, tulossa yksi kaikkein monipuolinen ja runsas tilaukset elämää maapallolla. This paradigm however does not apply to the Micropterigidae, which represent not only the most basal lineage of the Lepidoptera, but are one of three families that have retained mandibles for grinding pollen or spores and rely on bryophytes, decaying organic matter or fungi as a larval host. Prior assumptions as to the diversity of this group were based on the vast age of the lineage (110 million years) and a buildup of ancient genera. Arecent paper on the Japanese speciesof Micropterigidae by Yume Imada and her colleagues at Kyoto University provides evidence to the contrary and applies molecular techniques to test the hypothesis of allopatric speciation without niche shift.
The authors traveled to 46 localities across the Japanese archipelago and collected all 16 known endemic species, a few new species, and quite possibly a new genus. Finding these moths in the wild is not all that difficult if you know how to find the habitat and how not to fall off slippery rocks; but once you do find the spot the moths can be abundant. Micropterigidae are unsurprisingly associated with their bryophytes, which occur in moist habitats along streams and rivers. The very nature of a minute and slow moving animal in isolated pockets lends itself to allopatric speciation. Many microlepidoptera barely fly off of their host plant and even when they do they are not known for long distance dispersal. While the majority of genera and species are completely isolated across Japan there are a few instances where the genusParamartyriaoccurs within populations ofIssikiomartyria.While it is unknown precisely how these species might partition their host resources it is very likely to be a temporal difference in life-cycles. Here in California there is a vastly confusing complex ofApodemiabutterflies that comprise a handful of species and (of course) subspecies that are partitioned on the same plant by spring and fall breeding seasons.
Impressively, every micropterigid collected as larvae were found only on theConocephalum conicumspecies of liverwort, in spite of there being up to fourteen other bryophyte species available in the same habitat. It had been long understood that the Asian Micropterigidae fed on liverworts, but the extent of their host specificity had never been quantified. Feeding behavior appears to be the same across all of the surveyed species, with caterpillars grazing along the top of the bryophytes consuming the upper tissue layers.
Phylogenetic analysis of the COI, 18S and EF-1α genes generated highly congruent trees using multiple analytical methods. It appears that the endemic Japanese genera and theConocephalumfeeding strategy form a well supported monophyletic clade (in green). Lyhyesti, the radiation of the host-specific Micropterigidae coincide with the separation, uplift, and isolation of the Japanese landmass roughly 20 miljoonaa vuotta sitten. It could not have been difficult to propose the hypothesis that the diversity of the Japanese Micropterigidae could only be as old as the island itself; and it’s also an accepted fact today that allopatric speciation happens more commonly than once thought. But quantifying these theories and explaining how and why this happens is exactly what science is about.
Literature Cited
Imada Y, Kawakita A, & Kato M (2011). Allopatric distribution and diversification without niche shift in a bryophyte-feeding basal moth lineage (perhoset: Leukaperhoset). Proceedings. Biological sciences / The Royal Society, 278 (1721), 3026-33 PMID: 21367790
Scoble, MJ. (1992). Lepidoptera: Muoto, function, and diversity. Oxford Univ. Press.
Näin sanonta kuuluu, oikea? Kaksi viikkoa sitten osallistuin viidenteen vuotuiseen National Geographic BioBlitz yli Saguaron kansallispuistossa Tucsonissa, Arizona. Se oli hieno tekosyy päästä takaisin kentälle, ja keräsin ensimmäisen kerran Arizonan syksyllä. Temps työntää edelleen 90-luvun puoliväliä, mutta asiat olivat olleet kuivia ja mussoonikauden vaikuttava runsaus oli jo kauan. Yhteensä koi kollegani ja minä keräsin noin 140 lajien Lepidoptera, 56 joista mikrolepsia! Valitettavasti näyttää siltä, että jommankummat muut hyönteiset olivat kaukana toisistaan, tai muut entomologiaryhmät eivät olleet huolellisesti ottaneet huomioon kaikkea näkemäänsä. Vain 190 niveljalkaiset laskettiin yhteensä – menetimme verisuonikasveille (325 laji) ja jopa sienet (205)!
Tässä on lyhyt haastattelu kanssani a todella kuuma teltta, jossa on paljon lapsia (kuka on antanut minulle tämän kylmän, joka minulla on nyt). Ehkä villi arvioni mahdollisesta 15,000 lajeja Yhdysvalloissa on korkealla puolella, mutta se ei ole mahdotonta.
Another huge Australian “microlep”, (todennäköisesti) Maroga setiotricha: Xylorictidae – measuring in at 60mm. With wings like this they must make formidable fliers. According to the Xyloryctinae Moths of Australia blog the larvae are stem borers intoAcaciasp. (Mimosaceae). This specimen was collected in November of 1962 by Ed Ross in Canoona, Queensland.
CNN has now jumped on the bandwagon of FOX-esque bashing of scientific funding. Reporter Erin Burnett “raporttien” on the federal funding of $5.7 million dollars to help fight the invasive Brown Marmorated Stink Bug (Halyomorpha halys). Burnett’s sarcasm is nearly thick enough to break into SNL levels of ridiculousness, but she seems genuine in her distain for this story. It’s clear that in her mind the $5.7mil has been wasted on methods to keep these bugs away from overly sensitive suburbanites and out of your hair. A quick Google search for this insect yields a veryinformative page from PennStateas result #1, and it even has great images of the damage these bugs can cause to crops. Back in reality, it is not surprising that the government would fund research on a potentially critical new invasive species, one that has already proven to be highly destructive to some of our nations most important (and lucrative) crops.